Kaverini (johon aikoinaan tutustuin egyptin lentokentällä) on yhtä innokas matkustelija kuin minä, joten hän suostui samantien matkaseuraksi. (Side note: Emme olleet ennen tätä kesää väleissä n. 2 vuoteen, siksi en hänen kanssaan ole matkustellut.)
Matkakohteen valitsimme "mikä maa tulee ensimmäisenä mieleen" menetelmällä ja tottakai se oli Turkki. Katselimme lomapaketteja ensin Ankaraan ja sitten Antalyaan. Matkustaminen sinne oli kuitenkin hieman hankalaa usean välilaskun-, sekä maan epävakaan tilanteen takia.
Seuraavaksi mieleemme tuli ihanaakin ihanempi lomakohde, jonne olemme kumpikin aina tahtoneet.... Italia. Tarkemmin sanottuna Rooma. Hypimme riemuissamme tasajalkaa lomapaketteja katsoessamme ja lopulta varasimmekin matkan siltä istumalta. Kaksi kuukautta on nyt odotettu ja 23. heinäkuuta on lähtö. Lentomme lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 6 aamulla ja olemme kello 14 Roomassa. Jännittääkö? KYLLÄ!
Päätimme kaverin kanssa änkeä tavaramme samaan matkalaukkuun, koska jostain syystä ainoastaan käsimatkatavarat kuuluvat lipun hintaan. Yhden matkalaukun hinta on 40 euroa, joten olisi järjetöntä maksaa yhteensä 80 euroa. Koska painoraja on 23 kiloa, pakkaamme kevyesti vain välttämättömimmät tavarat (hiustenlaittoon tarvittavat välineet, meikit joita tuskin tarvitsee 40 asteessa, muutamat kesävaatteet, uimapuku, aurinkorasva sekä hammasharja.) Tuskinpa sitä muuta tarvitsee.
Siskoni on lupautunut katsomaan minun sekä kaverini lasten perään tuon viikon ajan, joten kyseessä on ns. aikuisten lomamatka. Alan itse matkustamaan lapsi mukanani vasta sitten kun tyttö on hieman vanhempi ja muistaa kokemansa.
Vaikka Rooman matka onkin vasta edessäpäin - olen kovasti alkanut miettimään seuraavan kesän matkaa. Tahtoisin niin kovasti Karibialle, mutta siihen hintaan pääsisi lähemmäs pidemmäksi aikaa. Täytyypä katsoa mitä kaveri miettii. Kuitenkin myös Espanja on pakko nähdä, vaikka lomailijat sinne heti kärkipäässä ovat ryntäämässä. Myös Saksa on ehdoton, mutta sinne olisi kiva mennä loppukesästä kun on lämmin ja sitten kylmempänä aikana johonkin hieman lämpimämpään maahan.
Blogin sisällöstä se, että aloitin bloggeriin kirjoittamisen muistaakseni Egyptissä tai hieman sitä ennen. Kirjoitin paljon matkustaessani, jonka jälkeen kirjoittelin Suomeen palaamisesta, muuttamisesta, Romin saapumisesta Suomeen ja hänen sopeutumisestaan. Tämän lisäksi suuri muutos oli yllättävä raskaus, jota seurattiin suhteellisen tiiviisti. Sitten aloitin lähihoitajan opinnot ja viikko sen jälkeen syntyikin vauvamme. Sitten vauvan synnyttyä oli aika hektistä aikaa koliikin ja vanhemmuuden takia. Oli uusia asioita opittavana sekä kosolti vaikeuksia.
Kaiken tämän jälkeen hukkasin punaisen langan, eli ajatuksen siitä mistä oikeasti tahtoisin kirjoittaa. Pitkän aikaa raaputtelin elämäni muutoksista ja sitä asiaa vain tuli ja tuli. Samalla se kaikki oli kuitenkin tylsää arkea. Missä kaikki hohto?
Päätin muuttaa blogini ulkoasun, osoitteen ja nimen siksi että tämä olisi lähinnä jonkinlainen stoppi tai herätys. En enää kirjoittelisi perhe-elämästä, lapsen kasvamisesta (kun hänkin jo täytti 2 vuotta).. Nyt haluaisin todellakin keskittyä ihan vain itseeni ja kirjoittaa siitä mitä minulle kuuluu. Mitä teen, mihin tuhlaan aikani ja rahani sekä kuinka elämäni tietyillä osa-alueilla menee. Blogiini on kuulunut jo pitkän aikaa liian usea henkilö ja nyt se saa loppua.
Tottakai kirjoittelen myös samoja arkisia asioita, mutta enemmän omasta perspektiivistä kuin siitä miten elämä kokonaisuudessaan on musta aukko ja arki mättää.
Btw. Linkit blogin muuhun sisältöön löydät kun raahaat nuolen ulkoasun pyöreän kuvan päälle. Just so you know.
Nyt sitten ajattelin ottaa muutaman askelen taaksepäin ja ottaa blogissani enemmän esille koodien käyttöä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että 1. Uusimmat päivitykseni eivät näy tavanomaisesti kuten bloggerissa ne näkyvät jos jotakin blogia seuraa. 2. Kommenttiboksi on vielä työn alla ja siksi väliaikainen ratkaisu on cbox. 3. Jotakin ehkä kiusaa ettei tiettyä päivitystä saa linkitettyä erikseen, mutta itseäni tuo ei haittaa millään tavalla.
En ole vielä löytänyt sitä omaa varsinaista tyyliäni, kun mieli tykkää muuttua kaikenaikaa. Tykkään kuitenkin keskittyä enemmän sisältöön ja kirjoittamiseen kuin jatkuvaan ulkoasujen vaihtamiseen, koska se vie niin kovasti aikaa ja energiaa.
Tiedän ettei blogini ole ollut ns. aktiivisena ainakaan vuoteen lähinnä vain opiskelujen takia. Lisäksi en saanut oikein mitään kuvia kun kamera tykkäsi olla aina toista mieltä asioista.
Oon myös aina rakastanut kaikenlaisia ihokoristuksia, eli lävistyksiä ja tatuointeja. Itelläni on kaikkiaan ollut yhteensä 10 lävistystä (tällä hetkellä niistä käyttökelpoisia taitaisi olla enää 8) ja tatuointeja on yksi ainut.
Ovathan tatuoinnit aika harmiton juttu, mutta toisaalta eivät aivan täysin. Näin ollen en osaa päättää kuuluuko tatuoinnit oman kehonsa rääkkäämiseen vaiko ei.
Tämän uuden tatuoinnin paikkaa on ollut hyvin hankalaa suunnitella. Tahtoisin jonkun kivan pienen kuvan ranteeseeni, mutta toisaalta myös niska tai hartiaseutu olisivat kivoja myös. Jostakin syystä en halua vasempaan käteeni tatuointeja, vaan niiden on pysyttävä oikeassa. Olen googlannut todella pitkään erilaisia tatuointeja inspiraatiota etsiessäni. Lähinnä ihaillen erilaisia fontteja, sillä seuraavan tatuoinnin toivoisin sisältävän tekstiä.
Joka tapauksessa olen miettinyt useita kuukausia erilaisia vaihtoehtoja mahdollisesta tatuoinnista, jonka olisin halunnut toteuttaa vielä vuoden 2015 puolella. Vuosi kuitenkin päättyi odotettua nopeammin ja suunnittelu oli vielä käynnissä.
Tämä kiipeilypuun ostamis.. operaatio on kestänyt suunnilleen kaksi vuotta, mutta lopullinen must get it now! vaihe alkoi kesällä kun torni alkoi jo huojua siihen malliin ettei se enää kauan pystyssä pysy.
Olen selaillut varmasti kaikki nettikaupat läpi tuhat kertaa, mutta mikään torneista ei ole kunnolla puhutellut. Ei ole tullut sellaista hetkeä jolloin vain huokaisisin ihastuksesta. Kaikissa on ollut samat ongelmat, eli kuosi on ollut joku kamala eli tassuja siellä täällä (nykyisen tornin kun sain lahjaksi), tai sitten niissä ei ole ollut tarpeeksi virikkeitä. Mielestäni kiipeilypuussa tikkaat, luolat, suorat ja kovat tasanteet ovat turhia. No tasanteita saa olla, mutta ei pelkästään niitä.
Olen nyt viimeiset pari päivää saanut kuulla että olen hyvin ulkonäkökeskeinen, mutta hei.. Jos teen 100 euron ostoksen niin tottakai saan olla hieman nirso. Minun toiveeni kissojen kiipeilypuusta on selvä: siinä on oltava tarpeeksi virikkeitä, eli useampi taso, pehmeä peti tai pussukka, sen oltava vähintään 150 cm korkea, muttei kuitenkaan yli 180 cm. Sen oltava nätin vaalea ja yksivärinen. Koloja saa olla muttei yksistään niitä.
Päädyin lopulta tähän Fluffy II nimellä kulkevaan kiipeilypuuhun, koska se on yksivärinen, mukavan pörröinen, siinä on pehmeä peti, mukavasti tekemistä (luola, leluja, riippukeinu, peti ja tasanteita), luolan sisällä on mukava tyyny, korkeus on 168 cm ja kokonaisuus miellyttää silmää.
Luulen että olen tuon aiemmin nettikaupoissa nähnyt, mutta silloin se ei joko miellyttänyt tarpeeksi tai sitten en vain kiinnittänyt huomiota. Pikkusiskoni kanssa asiaa puntaroidessamme, aloin tykästyä tuohon. En ole mitenkään innokas nikkaroija, joten oman kiipeilypuun rakentaminen oli poissuljettu ajatus.
Tornin saan toivottavasti viimeistään 2 viikon kuluttua, jotta nykyinen rumilus päätyisi roskiin. Tämä ostos tuli maksamaan 92 euroa, kun toimituskulut olivat ilmaiset.
